Norjassa pääsiäiseen kuuluu hiihtoretkiä vuoristomökeille, munien maalaamista ja rikosromaanien lukemista tai katsomista. Kaikki suuret televisiokanavat esittävät dekkarisarjoja (kuten Agatha Christien Poirot), ja lehdet julkaisevat mysteeritarinoita, joissa lukijat voivat yrittää ratkaista, ”kuka sen teki”. Jopa maitotölkkeihin painetaan uusia lyhyitä rikostarinoita pääsiäiseksi. Pääsiäisen aikaan kaupat ja yritykset ovat kiinni viisi päivää putkeen, lukuun ottamatta ruokakauppoja, jotka ovat auki vain pääsiäislauantaina.
Ruotsissa ja Suomessa pääsiäiseen kuuluu munien maalaaminen ja pienten lasten pukeutuminen pääsiäisnoidiksi (påskkärring tai Suomessa påskhäxa), jolloin he kiertävät talosta taloon ja keräävät karkkia koristeltuja kortteja tai pajunkissoja vastaan. Suomessa tätä kutsutaan nimellä virvonta, joka on yhdistelmä ortodoksista pajunoksien siunaamisperinnettä ja ruotsalaista pääsiäisnoitaperinnettä. Pajunoksiin kiinnitetään myös värikkäitä höyheniä ja koristeita. Suomessa on myös tapana kasvattaa rairuohoa ruukussa kevään ja uuden elämän symbolina, ja kun ruoho on kasvanut, siihen asetetaan usein pääsiäistipukoristeita.
Tanskassa on perinne lähettää sukulaisille ja ystäville gækkebrev, taidokkaasti leikattuja kirjeitä, joissa on usein lumikello-kukka ja riimi, jossa lähettäjän nimi on korvattu pisteillä. Jos vastaanottaja arvaa lähettäjän, tämä on velkaa hänelle suklaamunan, ja jos ei arvaa, velka menee toisin päin.
Ruotsissa ja Tanskassa perinteinen pääsiäisateria sisältää sillitarjottimen (smörgåsbord), lohta, perunoita, munia ja muita ruokia. Suomessa syödään usein paistettua karitsaa perunoiden ja vihannesten kanssa. Lisäksi Suomessa luterilainen enemmistö syö mämmiä, kun taas ortodoksinen vähemmistö nauttii pashaa.
Länsi-Ruotsissa ja Suomen Pohjanmaalla on ollut tapana sytyttää pääsiäiskokkoja ainakin 1700-luvulta lähtien. Tämä perinne on peräisin Alankomaista, mutta viime vuosikymmeninä kokot on monissa paikoissa siirretty vapun aatoksi, jolloin kokot ovat yleisempi perinne muualla maassa.
